Aloin tänään miettimään Dostojevkin kirjaa, joka on mainittu edellä. Se kertoi muistaakseni kolmesta veljeksestä, joiden isä oli tyly, ja pröystäilevä Herra Karamazov. Niinhän kyseisessä kirjassa kävi, että veljesten isä kuoli väkivaltaisen kuoleman, ja tavallaan kahdella vanhemmista veljistä olisi ollut tilaisuus, ja motiivi kyseiseen väkivallan tekoon...
Pakkaa tulee kirjassa sekoittamaan avioliiton ulkopuolinen Herra Karamazovin lapsi, eli kolme ehdokasta murhaan. Kyseisen kirjan lukemisesta on jo kulunut varmaan lähelle kymmenen vuotta. Mutta minulle jäi päälimmäisenä mieleen eksistentialistinen kuvaus jokaisesta lapsesta erikseen...se että löysin itseäni jokaisesta veljeksestä, siitä aviottamastakin kertonee siitä, että on vaikea rakentaa eksistentialistisia "portaita" niin että ihminen olisi luokiteltavissa tietylle portaalle. Mitä ylemmällä portaalla ihminen on sitä lähempänä "tietoista-ihmistä/valaistunutta/puhdas-sieluista, jos käytetään eksistentialistisiä portaita nousevana linjana. Toki laskevakin on mahdollista, kun ihminen on kyseessä.
On myös Dostojevskimäistä, että selkeästi brutaali "tasamaan tallaaja" laukoo suuria totuuksia, eikä pelkästään puhdas-sieluiset.
Tällainen ajatus tänään Dostojevskin kirjasta: Karamazovin Veljekset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti